Taiteilijaesittelyt
Taiteilijoiden teoskuvia voit katsoa täältä.
|
|
Elin & Keino (Heini Nieminen ja Sandra Nyberg)
Inkeroisissa asuva Heini Nieminen (s. 1979) on opiskellut kuvanveistäjäksi Suomessa ja Alankomaissa. Hän työskentelee pääosin installaatioiden ja veistosten parissa vaihtelevin materiaalein ja tekniikoin. Nieminen kuuluu myös poikkitaiteelliseen työryhmä Filteriin. Paraislainen Sandra Nyberg (s. 1977) on opiskellut kuvataiteilijaksi Alankomaissa ja Australiassa. Hän on taidemaalari, mutta tekee myös kollaaseja, grafiikkaa ja valokuvataidetta. Nyberg ja Nieminen muodostavat yhdessä taiteilijaryhmän Elin & Keino. He ovat toteuttaneet erilaisia yhteisö- ja ympäristötaideprojekteja, pyrkien tuomaan taiteen ihmistä lähelle uudenlaisten ympäristöä havainnoivien tapojen kautta. Taiteilijoiden yhteistyön myötä työhuonetyöskentely ja galleriatilat vaihtuivat ulkopuolella olevaan kaupunkitilaan tai maalaisympäristöön. Ars Sippolassa esillä oleva teoskokonaisuus Minnemennä koostuu temaattisista tienviitoista: Millä tiellä tahdot kulkea?
Petri Kaverma
Helsinkiläinen kuvataiteilija Petri Kaverma (s. 1963) valitsee ilmaisuvälineensä vapaasti – ne voivat olla yhtälailla veistoksia tai valokuvia kuin installaatioon koottuja olemassa olevia esineitä tai vaikkapa hyönteisiä. Hän pyrkii saattamaan teoksensa dialogiin ympäristön ja yhteiskunnan kanssa. Hän on toteuttanut useita julkisia teoksia, joista uusin, moniosainen veistosinstallaatio/ ympäristötaideteos, Silta, paljastettiin Helsingin Kannelmäessä keväällä 2007. Kaverma on opettanut taidekouluissa (mm. Taidekoulu MAA:n rehtorina 1999–2004) ja kuvataideakatemiassa sekä toiminut näyttelyiden kuraattorina, kuten Taiteilijat O -ryhmän näyttelyssä Otto (Vantaa, 2008–2009; Madrid 2009). Lisäksi hän on organisoinut sekä kotimaisia että kansainvälisiä kuvataiteen ja ympäristötaiteen projekteja. Tällainen on esimerkiksi vuonna 2005 aloitettu Hybridea-kaupunkitaideprojekti, jonka tarkoituksena on tuottaa tilapäisiä ympäristöteoksia Suur-Helsingin alueelle. Taiteellisen työnsä ohella Kaverma laatii parhaillaan Kuvataideakatemiassa installaatioon liittyvää kuvataiteen tohtorin opinnäytetyötä. Kaverma käsittelee teoksissaan niin paikallisia kuin myös universaalimpia teemoja. Teemojen ja aiheiden mittasuhteiden vaihdokset ovat aina osa teoksen sisältöä. Myös paikattomuuden teema toistuu: se on ollut yksi Ars Sippolaan toteutetun teoksen – vanhan Sippulähteen ennallistamisen – motiiveista. Tavoitteena on luoda alueesta uudelleen merkityksellinen paikallisuuden metafora universaalissa maailmassa; samalla tavoin kun miljoonakaupungissa, Pekingissä syntyneet panoraamakuvat esiteltiin uudelleen Kouvolan taidemuseossa 2009 ja tänä vuonna Kuopion taidemuseon Rakentajat-näyttelyssä.
Anna-Lea Kopperi
Helsingissä asuva kuvataiteilija Anna-Lea Kopperi (s. 1960) on saanut taidekoulutuksensa Suomessa, Ranskassa ja Saksassa. Hänen tuotantonsa kuuluu minimalismista herätteitä saaneen käsite- ja maataiteen traditioon. Installaatioissa korostuu paikkakohtaisuus ja tilapäisyys. Konstruktioiden sijaan teoksia voi luonnehtia tilanteiden teoksi. Taiteilija paitsi luo uusia tiloja myös muovaa niiden ympärillä olevaa tilaa. Teosten syntyyn liittyvä prosessimaisuus sitoo ne aikaan keston, muutoksen, siirtymän ja toiston muodossa. Kopperin teoksia on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Julkisiin teoksiin kuuluvat mm. Helsingin yliopiston Viikin Biokeskuksen lasijulkisivua rytmittävä Bioketju (2004), joka koostuu 214 mittapullosta ja niissä olevista kalkkunanhöyhenistä, Pointillistinen silta Imatralla (2000), tilaveistospari Simpukka SOK:n Ässäkeskuksessa Helsingissä (1998) ja Siili, ympäristöveistos Pomarkun risteyskorokkeella Taidetiellä (1998). Vuonna 2007 Kopperi toteutti helsinkiläisessä päiväkoti Otavassa interaktiivisen taidekasvatusprojektin Tunneautorata, yhdessä lasten, henkilökunnan ja lasten lähi-ihmisten kanssa. Ars Sippolassa Kopperin prosessiteos rakentuu Sippolan hovin koulukodin koululaisten ideoista, se tarjoaa nuorille mahdollisuuden vaikuttaa ja tuoda äänensä kuuluville yhteisöllisen tekemisen kautta.
Martti Kukkonen
Kontiolahdella syntynyt, Helsingissä asuva kuvataiteilija Martti Kukkonen (s. 1958) valmistui Suomen taideakatemian koulusta 1983, minkä jälkeen hän on toiminut niin vapaana taiteilijana kuin taideopettajana, mm. Taidekoulu MAA:ssa. Kukkosen teokset syntyvät luonnon- tai kierrätysmateriaaleista työn ideasta riippuen. Lisäksi hän on tehnyt julkisia valoteoksia kuten Helsingissä, Kontulan ostoskeskuksessa sijaitseva Heijastus (2004). Kukkosen tuotannolle on leimallista yhteisöllinen toiminta ja suomalaisuuden juurien tutkinta, joka on laajentunut myös taiteen teon ulkopuolelle. Hän on kehittänyt ympäristötaiteen käsitettä ja toimintakulttuuria opettajana ja yhteisötaiteilijana sekä toiminut useiden ympäristötaidetapahtumien tuottajana. Kukkonen on pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin. Sippolaan Kukkonen asettaa esille kierrätysmateriaalista tekemiään Kolibri-veistoksia.
Heidi Lipiäinen
Mäntässä syntynyt kouvolalainen kuvataiteilija ja taidegraafikko Heidi Lipiäinen (s. 1974) käsittelee taiteessaan arjen eri aspekteja. Päiväkirjamaisissa teoksissaan hän yhdistää hiilitekniikkaa löydettyihin materiaaleihin. Lipiäisen teoksia on mm. Kouvolan taidemuseon kokoelmissa. ARS Sippolassa taiteilijan teosten näyttämönä on hovin vanha lihakellari, joka rosoisena ja massiivisena tilana muodostaa kontrastin herkille hiilipiirroksille.
Anu Miettinen
Helsinkiläinen kuvataiteilija Anu Miettinen (s. 1975) valmistui taidemaalariksi Vapaasta Taidekoulusta vuonna 1998, mutta on alusta lähtien käyttänyt teoksissaan eri tekniikoita valokuvasta ja maalaamisesta mediataiteeseen ja performanssiin. Tutkiakseen narratiivisuutta, hän käyttää myös tekstiä teoksen osana tai äänenä. Miettinen on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1997 ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla. Ympäristö- ja tilataidetta hän tehnyt vuodesta 2006 osallistumalla mm. Kivinokka ja LARU ART -näyttelyihin sekä Sessian Pereuchet -näyttelyyn Pietarissa. Miettinen on lisäksi toiminut opettajana mm. Vapaassa Taidekoulussa ja Taidekoulu MAA:ssa. Hänen keskeisiä teemojaan ovat muisti, muistot ja unelmat. Hän on pohtinut töissään myös naisen tilakokemusta, naisen ja miehen esittämisen traditiota taiteessa sekä häpeän merkitystä yksityisissä, mutta yhteiskuntaan paljon vaikuttavissa asioissa. Miettisen julkisiin teoksiin kuuluvat kuuden hengen ryhmätyönä valmistettu Kaisaniemen metroaseman Opintoputken seinämaalaus (2006) ja Auroran sairaalassa oleva Kumahduksesta kasvaen -sarja (2003). Sippolaan toteutettava teos Tarinakukat pohtii ihmisen suhdetta luontoon ja kasveihin. Teos muodostuu kasveja ja niitä koskevia tarinoita esittävistä kylteistä. Tarinat ovat enimmäkseen paikallisten ihmisten kertomia. Kesällä 2010 Miettinen osallistuu Ars Sippolan lisäksi ympäristötaidenäyttelyihin myös Vantaalla ja Helsingissä.
Anne Pehkonen
Varkaudessa syntynyt, Hammaslahdella asuva kuvataiteilija Anne Pehkonen (s. 1954) työskentelee ympäristötaiteen, installaatioiden, videotaiteen ja performanssin alueella. 2000-luvun alusta lähtien hän on pitänyt joukon yksityisnäyttelyitä ja osallistunut aktiivisesti sekä Suomessa että ulkomailla järjestettyihin yhteisnäyttelyihin samoin kuin ympäristötaidetapahtumiin ja performansseihin. Pehkonen on ollut mukana perustamassa Pohjois-Karjaan Verso Visual Artists -ryhmää jonka toimesta Rääkkylän Paksuniemeen on useampana kesänä järjestetty ympäristötaidenäyttely. Hän rakentaa työnsä usein paikan päällä kunkin tilan mukaan. Teokset ovat kannanottoja luonnon, metsän ja ilmaston puolesta. Ne syntyvät lähes yksinomaan kierrätys- ja luonnonmateriaaleista. Ars Sippolassa Pehkonen organisoi yhteisöllisen performanssin nimeltä Snowball (2008-2018). Sen aikana virkataan lumipalloa valkeista käytetyistä kauppakasseista ja tapahtuman tarkoituksena on herättää keskustelua arkipäivän teoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sippola on yksi etappi monivuotisen taidetapahtuman reitillä, sillä performanssi on jo kiertänyt vuonna 2008 Japanissa, ja vuonna 2009 Espanjassa, Andorrassa, Ruotsissa sekä Suomessa Ars Häme tapahtumassa Riihimäellä ja Joen yössä Joensuussa. Ars Sippolan lisäksi Pehkonen on vuonna 2010 mukana toteuttamassa ympäristötaidenäyttelyä Kolille.
Jonne Pitkänen
Kuusankoskella asuva kuvataiteilija Jonne Pitkänen (s. 1972) valmistui Taidekoulu MAA:sta vuonna 2007 ja jatkaa opintojaan C:Art:Media maisteriohjelmassa (Valand School of Fine arts) Göteborgissa, Ruotsissa. Koulutusohjelma tutkii ja toteuttaa tietokoneohjelmistojen ja interaktiivisten käyttöliittymien mahdollisuuksia nykytaiteessa. Pitkänen käyttää ilmaisussaan monia eri menetelmiä kuvanveistosta ja maalauksesta installaatioihin, mediataiteeseen ja performanssiin. Hän toteuttaa intuitiivisesti ja leikkimielisen kriittisesti näkemystään itsestään sekä "pikatehoyhteiskunnan" ja populaarikulttuurin arvoista ja ilmiöistä. Uusien kokonaisuuksien luominen arkipäivän esineistä ja kierrätysmateriaalien käyttö, ovat hänen keskeisiä työskentelytapojaan. Ars Sippolassa esillä oleva Kusipää koostuu virtsausjäljistä valetuista teoksista.
Eeva-Liisa Puhakka
Ruotilassa kasvanut, Helsingissä ja Berliinissä asuva kuvataiteilija Eeva-Liisa Puhakka (s. 1972) valmistui Taidekoulu MAA:sta vuonna 2007 ja on täydentänyt opintojaan Göteborgin Valand School of Fine Arts, C:Art:Media -maisteriohjelmassa (2007–2009). Hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin lähinnä Suomessa ja Ruotsissa ja on ollut Helsingissä mukana toteuttamassa julkista taideteosta, jossa kehitysvammaisten lasten maalauksia siirrettiin Makkaratalon ”makkaraan”. Puhakan taiteessa keskeisiä kysymyksiä ovat paikka, tila ja muisti. Hänen teoksensa syntyvät mielenkiinnosta vanhoihin esineisiin ja tarinoihin, unohdettuihin asioihin ja paikkoihin, ja hän käyttää välineinään videota, valokuvia, installaatiota ja uutta mediaa. Sippolassa hän laittaa esille teoksensa Utareet, joka haastaa pohtimaan maaseudun arjen ilmiöitä esteettiseltä kannalta – Miksi muka seinälle ripustettuihin hirvensarviin liittyisi syvällisempää sisältöä kuin utareisiin?
Ulla Sinkkonen
Valkealasta lähtöisin oleva, Kuusankoskella asuva tekstiilitaiteilija ja tekstiilityön opettaja Ulla Sinkkonen (s. 1958) käyttää teoksissaan monipuolisesti erilaisia tekniikoita ja materiaaleja; myös valoa. Perinteiset käsityötekniikat saavat Sinkkosen teoksissa uusia merkityksiä ja konteksteja tekstiilitaiteen rajoja rikkoen. Sinkkosen teoksia on useissa kokoelmissa ja hän on esittäytynyt näyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hänen julkisiin taideteoksiinsa kuuluu mm. Kouvolan kaupungin kokoelmissa oleva triptyykki Syntymästä kuolemaan. Sinkkonen pohtii teoksissaan erilaisia, arkielämästä, henkilökohtaisista kokemuksista ja ajankohtaisista tapahtumista nousevia teemoja. Ars Sippolassa hän asettaa esille himmelitekniikalla silkkipaperista ja sideharsosta valmistettuja teoksia hovin vanhaan lihakellariin. Ne ovat kannanotto pienten kyläkoulujen ja vuosisatoja vanhan perinnekäsityön puolesta.
Pekka Suomäki
Korpilahtelainen kuvataiteilija Pekka Suomäki (s. 1961) on vuosien myötä siirtynyt perinteisestä valokuvasta kolmiulotteisempaan ilmaisuun materiaalinaan pääasiassa löytö- ja hylkytavara. Teokset ovat kantaaottavia ja toisinaan humoristissävytteisiä. Suomäki on tarkastellut valokuvissaan mm. maaseudun muutosta, ja teoksia on julkaistu myös kirjoina. Valokuvan puolella keskeisiä töitä edustavat maaseudun muutosta tarkastelevat näyttelyt Seitsemän viimeistä (1999), Tapion vuosi (2002) ja Joulun ihme (2003), joista kaksi ensin mainittua on julkaistu myös kirjana. Tähdet tähdet -sarjassa (2007) Suomäen kuvauskohteena on ollut Seinäjoen Provinssirockin festivaaliyleisö viimeksi kuluneen yli kymmenen vuoden aikana. Sippolassa Suomäki on mukana maaseudun nykyisyyttä ja menneisyyttä kommentoivilla piikkilankaveistoksilla sekä Pub Wilhelmiinaan ripustetulla teoskokonaisuudella Jotakin jäi. Sarjan aineisto on kuvattu Iloniemen sahan alueella vuosina 2003–2007 ja siirretty koivupuulle.
Antero Toikka
Ristiinassa syntyneen helsinkiläisen kuvanveistäjän, Antero Toikan (s. 1954) sukujuuret ovat Sippolassa. Toikka kuuluu maamme eturivin kuvanveistäjiin. Vuodesta 1976 hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä. Lisäksi hän on toiminut näyttelyiden kuraattorina sekä opettanut Lahden taideinstituutissa. Taiteilijan teoksia on useissa keskeisissä museokokoelmissa ja julkisiin töihin kuuluu mm. Valo ja aine Helsingin yliopiston Physicum-rakennuksen ulkoseinässä (2002). Toikka käyttää materiaaleinaan pääasiassa terästä ja kiveä. Hänen teostensa muotokieli on abstrakti ja geometrinen, ja teemat usein ajan ja tilan problematiikkaan liittyviä. Toikka on myös toteuttanut tilapäisten julkisten veistosten projekteja. Tällainen on esimerkiksi kolmesta mustaksi maalatusta teräskolmiosta rakennettu Sigma. Paikasta toiseen siirrettävä veistos vaihtaa ilmettä ja muuttuu sijoituspaikasta riippuen. Teos myös jäsentää tilaa ympärillään; tilapäinen veistos muokkaa paikan olemusta ja muuttaa hetkeksi kaupunkitilan ympärillään. Toikka tuo Ars Sippolaan kaksi veistosta, jotka käsittelevät tilaa yksityisyyden ja julkisuuden näkökulmista. Kolmiosainen Face in the Space asettuu kylän keskeiselle paikalle kirkon alueelle kun taas teospari Giverny& Cube Aholan pihapiiriin yksityiseen puutarhaan. Kokonaisuus sijoittuu kolmiulotteisesti aikaan ja paikkaan ja teokset käyvät keskustelua myös keskenään: kaksi tilaa, yksi unelma.
Outi Turpeinen
Luumäellä asuva taiteilija, tutkija, tilasuunnittelija ja opettaja Outi Turpeinen (s. 1971) on pitänyt säännöllisesti näyttelyitä vuodesta 1997 kotimaassa ja ulkomailla. Tilallisuus ja erityisesti museoteema ovat olleet keskeisellä sijalla hänen teoksissaan. Hänen Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2005 tarkastetun väitöskirjansa aiheena on Merkityksellinen museoesine. Kriittinen visuaalisuus kulttuurihistoriallisessa museossa. Turpeisen Kangasvarren koululle, Luumäelle valmistama julkinen yhteisöllinen taideteos Yhdessä läpi harmaan kiven (2010) on yli 30 tonnia painava graniittikivimuuri, jossa on valaistuja taidelaseja. Lasien kuva-aiheet syntyivät koulun lapsille järjestetyissä työpajoissa. Ars Sippolassa Turpeinen toteuttaa Sippolan hovissa toimivan valtion koulukodin oppilaiden kanssa työpajan, jonka teemana on Romuista identiteettiä. Tämän yhteisötaideteoksen lähtökohtana ovat nuorten tarinat ja menneisyys – asiat, jotka liittyvät heidän arkeensa ja ympäristöönsä ja joita he voivat työstää ja käyttää taideteosten lähtökohtana. Kierrätyslasista rakennettavaan lasitaloon, ”kasvuhuoneeseen” nuoret kaivertavat lasille omia tarinoitaan ja viestejään. Työpajan tavoitteena on nuorten identiteetin vahvistaminen mielekkään tekemisen ja oman elinympäristön muokkaamisen avulla.
Sanna Ukkola
Sippolalaissyntyinen, Saverolla asuva tekstiilitaiteilija, TaM Sanna Ukkola (s. 1974) on Ars Sippolan ideoija ja toinen kuraattori. Hänen aatemaailmassaan painottuvat eettisyys, ekologisuus ja paikallisuus. Käsityöperinteen vaaliminen yhdistyy uudenlaisiin materiaaleihin ja muotokieleen. Ukkola on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 1999 ja hänen teoksiaan on mm. Valtion taidekokoelmassa. Julkisia teoksia on esimerkiksi Metso Paper Valkeakoski Oy:n tiloissa Kouvolassa oleva ryijysarja Metsä (2004) Ars Sippolassa Ukkola toteuttaa mm. yhdessä Sippolan päiväkodin lasten kanssa yhteisöllisen Oma maa -teoksen hovin kalliolle. Se on muotopuutarha, josta on iloa keväästä myöhäiseen syksyyn – itämisestä sadonkorjuuseen. Teemana on omavaraisuus, joka oli maaseutumaisissa elinympäristöissä aiemmin arkipäivää.