Sippola ympäristönä
Sippolanjoen laaksojen maisema-alue edustaa Kaakkoisen viljelyseudun tyypillistä viljelymaisemaa. Alueella on runsaasti merkkejä ihmisen kulttuurihistoriasta kivikaudelta varhaisen teollisuuden aikaan. Läänityslaitos on vaikuttanut huomattavasti kulttuurimaisemien muotoutumiseen 1600-luvulta lähtien. Kuningatar Kristiina lahjoitti vuonna 1649 Sippolasta huomattavat maa-alat valtaneuvos Lorentz Creutzille. Sippolan kylään Creutz muodosti asuinkartanon eli säterin, josta kehittyi Sippolan kartano. Toinen suurläänitys oli 1790 van Suchtelen -suvulle lahjoitettu Liikkalan hovi, joka käsitti Liikkalan, Mämmälän ja Ruotilan maita.
Liikkalan kylä jäi Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjän puolelle. Venäläiset rakensivat sinne 1791-92 linnoituksensa, joita ei koskaan ollut tarpeen käyttää taisteluissa. Nykyisin Liikkalan vallit erottuvat viljelymaiseman reunalla nurmettuneina pehmeäpiirteisinä hoidettuina kumpareina. Pari kilometriä paikasta etelään sijainneista kasarmirakennuksista on jäljellä maatuneet kivijalkojen jäännökset. 1700-luvulla rakennettu Liikkalasta Reitkalliin kulkeva maantie on säilyttänyt alkuperäisen maastonmuotoja myötäilevän linjauksensa.
Sippolan maatalouden vauraus juontaa juurensa paitsi viljavista savikkopelloista, myös alueen historiallisesta kehityksestä. Sippolan kartanossa ryhdyttiin ensimmäisenä Itä-Suomessa 1800-luvulla käyttämään väkilannoitteita, viljelemään kylvöheinää ja soveltamaan säännöllistä vuoroviljelyä salaojitetuilla pelloilla. Sinne perustettiin vuonna 1856 myös maamme ensimmäinen juustomeijeri. Kartanossa on sittemmin vuodesta 1909 lähtien toiminut valtion koulukoti "alaikäisiä lainrikkojia ja siveellisessä kehityksessään harhautuneita tai vaaranalaisiksi joutuneita poikia varten". Kartanon rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta ja tämän vuosisadan alusta.
Sippolassa olevia rakennushistoriallisesti arvokkaita kohteita ovat lisäksi: vuonna 1843 alunperin pappilaksi rakennettu kotiseutumuseo, Sippolan 1879 vihitty uusgootiikkaa edustava tiilikirkko, samaa kertaustyyliä edustava von Daehnin hautakappeli vuodelta 1890, nykyisin yksityisessä omistuksessa olevat Sippolan metsäkoulun rakennukset sekä vuodelta 1952 oleva Sippolan lääkäritalo.
Sippolan kirkonkylä
Sippola on harvoja kirkonkyliä, joissa maantiehen tukeutuva kylärakenne on selkeästi säilynyt. Sippolassa yhdistyvät havainnollisesti myös kirkollisen ja historiallisen maanomistuksellisen vallan merkit kirkon ja kartanon ympäristöinä. Sippolan kirkonkylä sijaitsee samannimisen joen varrella, laajan, kumpuilevan maanviljelysmaiseman keskeltä kohoavalla saarekkeella. Kylän rungon muodostaa vanhan linjauksen säilyttänyt maantie, jota reunustavat nauhana historialliset rakennukset, kirkko ja kartano sekä kirkonkylävaiheesta periytyvät yksityistalot ja kaupat. Sippolan uusgoottilainen tiilikirkko on arkkitehti C. J. von Heidekenin 1874 suunnittelema. Hautausmaalla on arkkitehti K. A. Wreden 1890 suunnittelema uusgoottilainen von Daehn-suvun hautakappeli.
Sippolan kartano on 1600-luvun puolivälissä perustettu säteri, yksi maaherra Lorentz Creutzin monista kartanoista. Kartanon nykyinen rakennuskanta on peräisin kapteeni Alexander Leonard von Daehnin ajalta 1830-luvulta, jolloin kartano kuului maamme merkittävimpiin tiloihin. 1836 valmistuneen puisen päärakennuksen ulkoasu on lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin 1850-luvulla suunnittelema ja arkkitehti Jac. Ahrenbergin 1890-luvulla laajentama ja korottama.
Sippola kuului 1600-luvulla Creutz-suvun suureen maaomaisuuteen ja Sippolan ensimmäinen kirkko oli valtaneuvos Lorentz Creutzin rakennuttama kappeli. Turun rauhaa 1743 edeltäneen venäläismiehityksen aikana kartanon rakennukset poltettiin ja tila autioitui. Sippola siirtyi von Daehn –suvulle 1784. Sippolan hovin omistaja kapteeni Alexander Leonard von Daehn lahjoitti maata nykyisen kirkon rakentamista varten ja osallistui kirkon rakentamiseen 1870-luvulla. Edeltänyt, tuolloin huonokuntoinen pitäjän järjestyksessä toinen kirkko vuodelta 1737 sijaitsi nykyistä kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla.
Sippolan kartanon maista ja torpista muodostettiin itsenäisiä tiloja 1902. Päärakennus ja loput viljelysmaista siirtyivät valtiolle 1909, ja kartanon suojissa aloitti toimintansa koulukoti.
